Nyt on vuorossa mun oma kokemus viime kesän matkan viimeisestä päivästä. Kielimatkojen viimeinen/viimeiset päivät on aina haikeita, mutta samalla kaikki oli niin onnellisia. Meillä oli vähän hassu tilanne kun muun maalaiset eivät tulleet Pariisiin, joten ulkomaalaiset piti hyvästellä jo kolme päivää ennen suomalaisia. Silloin koulun pihalla, kun illalla kymmenen jälkeen pimeessä alkoi halailemaan kaikkia ja kaikki itki, olin samalla niin surullinen, mutta kiitollinen uusista ystävistä!
Pariisin vierailun viimeisenä päivänä ei keritty muuta kuin heräämään aikaisin pakkaamaan tavarat ja aamupalalle ja sitten oli jo aika lähteä EF:n järkkäämällä ilmasella bussilla kohti lentokenttää. Bussimatkan jälkeen päästiin kentälle ja siellä odotettiin tosi kauan että saatiin jätettyä laukut. Luultiin jo että tulisi tosi kiire, kun bag drop -jonossa kesti niin kauan, mutta lopulta lento Frankfurtiin oli melkein tunnin myöhässä. Siellä sitten vallattiin meidän portin penkit ja lattiat ja osteltiin vielä viimeisiä tuliaisia kunnes vihdoin meidän kone tuli! Lento meni tosi nopeasti kun selattiin kaikkia kuvia, joita oltiin kännyköillä matkan aikana otettu ♥
Frankfurtissa meille oli varattu oma bussi joka siirsi meidät koneesta toiseen, silloin oli jo selvää, ettei lennon myöhästymisen takia meidän laukut kerkeisi Helsinkiin samalla koneella. Mulle lento Frankfurtista Helsinkiin oli ihan kauhea, koska olin tulossa kipeeksi joten korviin ja kurkkuun sattu niin paljon, että nukuin koko matkan. Kun viimein päästiin koneesta ulos, otettiin vielä viimeinen ryhmäkuva ja mentiin täyttämään laukun katoamisen takia sellaset ihme lappuset. Tässä vaiheessa olo oli niin tyhjä. Kukaan ei oikein kehdannut lähteä vanhempien luo ja kotiin, joten siinä me vaan täytettiin niitä lappusia mahdollisimman hitaasti. Lopulta ensimmäiset lähtivät ja itsekin halasin vielä kaikkia ja menin vanhempieni luokse. Vielä ennen kuin kerkesin lähteä, yksi mun uusista kavereista juoksi mut kiinni ja hoki vain "meidän pitää nähä vielä!" ja niinhän ollaan tehtykkin :)
Se on varmaa, että viimeinen päivä on aikamoista tunnemylläkkää kaikille, ei haluaisi lähteä, mutta haluaa jo kotiin (tai sitten ei :D). Kielimatkalla saa niin ihania ystäviä, että pitäkää sitten oikeasti yhteyttä. On ihan parasta, että mulla on kavereita ympäri maailmaa ja Suomea! En ees uskalla miettiä mun ensi kesän matkan vikaa päivää, ja ei sitä kannatakkaan murhetia matkan aikana, vaan kannattaa nauttia ja ottaa ilo irti kaikesta mahdollisesta!
Täältä voit tilata mun kautta ilmaisen EF kielimatkojen esitteen.
Sini
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti