tiistai 27. lokakuuta 2015

"A part of me will stay here"

Mun blogissa on viimeaikoina näkynyt melkein pelkästään "asiapostauksia", joten ajattelin, että tähän väliin olisi hyvä heittää pitkästä aikaa vähän syvempää settiä. Tän postauksen quotet on varmasti kaikille tutusta Sunrise Avenuen Hollywood Hills -kappaleesta ja se soi mun matkan loppupuolella ja matkan jälkeenkin kyllä niin monta kertaa, että kyseinen kappale on mulle nykyään tosi tärkeä ja yhdistän sen heti mun Kalifornian kielimatkaan. 


"cause this is the end of the rainbow, where no one can be too sad"

Mä olin niin onnellinen koko mun matkan ajan. Jos jonan päivänä ärsytti tai oli paha mieli, heti kun tajusi, että on maailman toisella puolella elämässä omaa unelmaa, mieli parani kyllä niin nopeesti. Pienimmätkin asiat teki mut Kalforniassa niin onnelliseksi ja olin aidosti onnellinen.

"i'm gonna come back to walk these streets again"

Heti matkan alusta alken tiesin, että tänne mun on päästävä uudestaan. En todellakaan saanut tarpeekseni Los Angelesistä, Disneylandissä voisin käydä vaikka joka viikko ja San Fransisco varasti mun sydämen. Koko Kalifornia vaan tuntui paikalta, jonne mä oikeasti kuulunOnneksi lähden kesäkuussa perheen kiertelemään Kaliforniaa ja pääsen taas tuntemaan kuuluvani paikkaan, jossa oon.

"a part of me will stay here"

Osa mua todellakin jäi Kaliforniaan ja siinä ei ole mun mielestä mitään pahaa. Siellä oli täysin oma itseni ja osasin nauttia elämästä paljon paremmin kuin Suomessa. Kaikki oli hyvin ja elin elämää ihan täysillä. Tätä fiilistä kaipaan niin paljon ja toivonkin, että jonain aikana musta tuntuu siltä joka päivä.



"no i dont wanna leave, but i must keep moving ahead"

Mun oli tärkeää kuitenkin ymmärtää, että vaikka mun aika Kaliforniassa oli mun elämän parasta aikaa, kaikki hyvä loppuu aikanaan. Elämä ei pysähdy upeankaan kokemuksen jälkeen. Seikkailun päätyttyä lähdetään etsimään seuraavaa seikkailua, monia kokemuksia rikkaampana ja kokeneempana.

"bye bye hollywood hills forever"

"Kamat on pakattu ja koko suomiryhmä istuu bussissa matkalla lentokentälle. Kaikki istuu yksin, kuulokkeet korvilla omissa maailmoissaansa kyyneleet silmissä. Mulla soi repeatillä Hollywood Hills ja posket on märkänä kyyneleistä. Katselen vielä viimeisen kerran bussin ikkunasta niin tuttuja, rakkaita maisemia."    Mulla tulee vieläkin kylmät väreet, kun ajattelen tätä tilannetta. Toi bussimatka oli niin suuri reality hit ja sen aikana opin arvostamaan mun aikaa Kaliforniassa niin paljon. Silloin tuntui samaan aikaan niin pahalta, mutta myös niin hyvältä. "Don't cry because it's over, smile because it happened" -ajatus ei mennyt kuitenkaan täysin putkeen...

Jotta säkin saat tälläisiä fiiliksiä aikaan käy vierailemassa EF:n sivuilla  http://www.ef.fi/ ja varaa ikimuistoinen kielimatka kesäksi 2016. Ilmaisen esitteen voit tilata mun kautta täältä.

-Sini

1 kommentti:

  1. Hieno postaus! Uskallat jakaa omia, aika henkilökohtaisia, ajatuksiasi ja tuntemuksiasi periaatteessa koko maailman nähtäville. Ei varmasti mikään helppo juttu! :)

    VastaaPoista